"Ei huolta, herra Kaulitz.. Veljenne tulee saamaan parhaiden lääkäreiden hoitoa…" tohtori Wilson Schwartz vakuutti. "Mutta… Hän… Hän ei ole oma itsensä.." Tom yritti sanoa. "Te olette selvästikin shokissa veljenne käytöksestä johtuen. Hänellä on ilmeisesti vakava riippuvuus seksuaalisesta kanssakäymisestä [niin virallisesti.. 8D]… Se johtunee stressistä tai muuten vain paineista." tohtori Schwarzt piti pitkän luennon Tomille, joka tuskin ymmärsi puoltakaan. "Veljenne tulee saamaan yksityisen lääkärin, joka on nuoresta iästään huolimatta…" "Voi Wilson, anna kun esittelen itse itseni!" nuori, hyvin kaunis ja pitkä nainen keskeytti Wilsonin luennon. Valkotakkinen nainen ojensi kätensä Tomille. "Tohtori Joanna DiMaurier.." nainen hymyili. "Öhm… Ööh… Mi-minä tuotaah…" Tom ei saanut sanaa suustaan. "Tom Kaulitz, oletan…?" Joanna naurahti. "Ööh… Joo!" Tom yritti paikata nolon kömmähdyksensä epätoivoisella virneellä. "Kröhöm!" tohtori Schwartz köhäisi. "Aivan, voit jättää meidän kahden, jos sopii…" Joanna hymähti Wilsonille. "Sopii…" tohtori Schwartz murahti. Vihdoin Wilson pystyi jättämään heidät kahden. "Aivan.. Eli veljesi tila…. Käyttäytyikö hän jotenkin kummallisesti…?" Joanna kysyi. "Nooh… Tota… Joo… Se puhui ihan kummia ja… Kaikki oikeastaan alkoi siitä illasta, päivä ennen kiertueen alkua… Se lähti johonkin ja tuli vasta aamulla takaisin. Ja sitten… Noh, se puhuu jostain Jennystä… Ja huusi mulle päin naamaa että sä et voi riistää Jennyä multa ja muuta vastaavaa…" Tom huokaisi raskaasti. Bill ja koko muu poppoo oli palannut Saksaan välittömästi, lääkärin todettua että Bill ei ollut kunnossa… Tätä päivää hän ei olisi halunnut nähdä, ei koskaan… Mieluummin hän kuin Bill… Ja kaikki oli Tomin syytä… "Ymmärrän…" Joanna sanoi ja kirjoitti jotain kansioonsa. Tom tarkasteli Joannaa päästä varpaisiin. Kastanjan ruskeat hiukset, vihreät silmät… Hyvin kaunis nainen… Tom päätteli. Ja hän oli nolannut itsensä heti kättelyssä! Ja… Tämä Joanna sattui olemaan ensimmäinen nainen koskaan, joka oli saanut Tomin niin häkellyksiin. "Saanko kysyä jotain.." Tom aloitti varovasti. "Sopii.." Joanna hymyili ja siirsi katseensa potilastiedoista Tomiin. Voi taivas, nyt se tapahtui! Tom tunsi punastuvansa varpaista nenänpäähän asti. "Kysy vain!" Joanna rohkaisi. No niin, Tom! Ryhdistäydy.. Se on vain yksi nainen.. Vain yksi nainen… "Saisinkos… *glumps* Tiedustella ikääsi..?" Tom sai sanottua ja nielaisi. Sitten hän sai taiottua hymyn kasvoilleen. "Hih, etkä sinä tiedä ettei naisten ikää saa kysellä!" Joanna naurahti. "No ei kai pieni vinkki haittaa!" Tom virnisti ja sai kuin saikin kerättyä itsensä. "23…" Joanna sanoi ja katsahti Tomiin samalla kun selasi papereita. "Ahaa… Eikun… Tuli vain… Mieleen.." Tom sanoi ja tunsi jälleen kerran punastuvansa. Hitto! Mä oon jo ihan kusessa! "Joo, saahan sitä kysyä.." Joanna hymyili ja nousi seisomaan. "Kävisin mielelläni katsomassa miten veljesi voi.. Tuletko mukaan..?" Joanna kysyi. "Kyl maar!" Tom virnisti ja pomppasi ylös tuolilta.

"EI! EI! EI! JENNY, AUTA MUA! APUAAAAH!!!" Bill kiljui ja paiskoi parhaillaan kirjoja hyllystä. "BILL!" Tom kiljaisi ja meni ottamaan veljensä otteeseensa. "Bill, rauhoitu.. Kaikki on hyvin, sulla on kaikki hyvin…" "EI! Ei ole! Minä en välitä, minä en välitä, minä en välitä! Mee pois, sä veit Jennyn multa! Sinä veit kaiken, mikä mulle oli rakasta! Sä oot hirviö! Mä vihaan sua!" Bill huusi ja repi itsensä irti Tomin otteesta. Tom katsoi Billiä järkytyksen, pelon ja surun eri värit kasvoillaan. Ensimmäistä kertaa elämässään hän pelkäsi veljeään. "Ei…" Tom päästi äänettömän kuiskauksen huuliltaan, kun näki Billin kaatavan kirjahyllyä ja huutaen samalla Jennyn nimeä. "JENNY!" Billin huuto hukkui autioituneisiin seiniin.

Kolme tuntia aikaisemmin

"Ei! Antakaa vielä kuukausi! Minä lupaan maksaa kaiken joulukuussa! Pyydän, minä pyydän!" nuori, tummahiuksinen nainen rukoili puhelimessa olevaa henkilöä. "Minä lupaan maksaa ja… Vittu!" nainen kirosi, kun hänelle lyötiin luuri korvaan. "Vitun vuokraisännät!" Jenny polki jalkaansa maahan. Millä hän muka saisi maksettua vuokransa..?! Ne rahat mitkä hän sai huoraamisesta, eivät todellakaan riittäneet vuokramaksuun…Ja kaiken lisäksi Tokio Hotelin laulaja Bill oli jättänyt hänelle vain viisikymppisen käteen, vaikka hänen piti maksaa 500 euroa! Kyllä hän vielä näyttäisi! "EI! EI! MÄ EN HALUA! EI! EN, EN, EN!!!" kuka kumma siellä huutaa…? Ääni oli jotenkin tuttu… Jenny kääntyi äänen suuntaan. Mielisairaala… Berliinin mielisairaala… Ja… "Hyvä jumala…" Jenny toljotti näkyä suu auki. Mitä hän oikein näki? Sehän on… "Bill Kaulitz!" Aivan… Bill Kaulitz kiljumassa ja riehumassa, kun kaksi miestä yritti viedä epätoivoisesti Billiä sairaalan sisätiloihin. "EI! EI! MÄ EN HALUA!" Bill kiljui ja yritti potkia kovempaa. Silloin Jennyn päässä välähti loistava suunnitelma. Hän nappasi kännykkäkameransa ja hiippaili lähemmäs sairaalaa. Hänen kasvoilleen piirtyi tyytyväinen virnistys. Nyt hän saisi kostonsa Billille ja kaiken lisäksi lehdistöltä ja tv-yhtiöiltä niin paljon rahaa kuin ikinä haluaisi!

Michelle aukaisi kahvihuoneen oven. "Moi…" hän tervehti hiljaa Marlenaa ja Lindaa. Marlenaa ja Linda mutisivat jotain vastaukseksi ja Linda työnsi mulle kahvikupin käteen. "Mä en muistanutkaan että sulla oli yövuoro tänään…?" Marlena huomautti ja hörppäsi kahvikupistaan. "Joo, oli mulla.." Michelle hymyili ja istuutui pyöreän, valkoisen pöydän ääreen. "Tänään tuli uus potilas.." Marlena sanoi. "Tuli vai…? Kuka…?" Linda kysyi ja nosti kulmiaan. "Ööh.. Hetkonen… Joku Bill… Sukunimi alko K’lla… Tuttu nimi se oli, mutta en muista vaan missä mä sellasen olisin kuullut…" Marlena mietti. "No oisko Bill Kaulitz!" Michelle heitti ja alkoi nauramaan. "Se se oli! Kaulitz! Mistä sä tiesit?!" Marlena huudahti ja Linda purskautti kaikki kahvit ulos suustaan. "TÄH?! Tokio Hotelin laulaja TÄÄLLÄ?!" Linda kiljaisi. "Niin.. Niin Tokio Hotelistako se Bill oli? Mä en muistanutkaan!" Marlena parkaisi. "Herran jestas… Mitä ihmettä se on tehny, että se on päässy tänne..?" Linda huohotti. "Joutunu, Linda… Se on joutunu tänne!" Michelle korjasi. "En mä kyllä sitte tiedä…" Marlena sanoi ja katsoi odottavasti Lindaan. "Oisko stressi tai jotain.. Tuskin vakavampaa…"

"Hei…?" Michellen tervehdys kaikui autiossa huoneessa. Vastausta ei kuulunut. "O-Onko täällä ketään..?" Michelle kysyi varovasti. Kuului ääni, ihan kuin joku olisi noussut seisomaan. "Vielä kerran, täytyy vielä kerran… Pakko… Minä… En… Välitä!" kuului matala ja äänialaton heikko kuiskaus Michellen selän takaa. "Hei, toin sinulle lääkkeesi ja…. MITÄ SÄ TEET?! IIIK! APUAAAH!!!" Michelle huusi. "Täytyy.. Kerran.. Täytyy!" Bill murisi. "Eii… Bill.. Auh… Ei…" Michellen ääni kaikui valkeassa ja ikkunattomassa huoneessa. Michelle halusi pois.. Pyrkiä pois! Bill oli väkivaltainen… Bill, joka oli ulkonäöltään maailman suloisin poika… "Päästä… Irti!" Michelle kirkaisi ja kiskaisi itsensä irti. Bill nousi seisomaan ja lähestyi Michelleä, yrittäen saada hänestä otetta. "ÄLÄ TULE LÄHEMMÄS!!!" Michelle kiljaisi ja perääntyi ovelle. Hän paiskasi oven takanaan kiinni ja kiljaisi kun tunsi kädet olkapäillään. "Hei! Mikä hätänä?!" hän kääntyi ja näki rastapäisen miehen pitelevän hänestä. "Minääh… AUTA MUA!" Michelle heittäytyi miehen jalkoihin. "Mitä? Mitä on tapahtunut?!" Tom kysyi ja laskeutui Michellen viereen. "Bill.. Se… Bill… Mä…" "Bill teki mitä?!" Tom kiljaisi. "Se yritti… R-Rais… Raiskata.." Michelle katsoi Tomia itkuisin silmin.

"Bill… Oletko täällä?" Tom kysyi varovasti ja astui huoneeseen. "Minä en välitä.. Minä en välitä.." Tom kuuli Billin kuiskailevan nurkasta. Tom meni Billin eteen ja kyykistyi. Billin katse harhaili katonrajassa. Ei.. Bill…. Ei tuota katsetta.. Ei.. "Bill! Puhu mulle! Bill, sä… Sä et voi… Sun täytyy.. Älä tee tätä vaikeaks, Bill!" Tom aneli. Mutta sai vain saman vastauksen; "Minä en välitä.."

~~~

Laitanko lisää vai lukeeko tätä ylipäätään kukaan...? :P