Kuukausi kului nopeasti. Tom, Joanna ja Michelle asuivat samassa kerrostalossa, lähellä DeCalvertin sairaalaa. Tom oli vaatinut saada talon mahdollisimman läheltä mielisairaalaa että saisi asua lähellä Billiä. Oli aamu, kello oli viisi kun Joanna heräsi ja meni keittiöön, jossa Tom istui yksin, katsellen ulos. "Huomenta…" Joanna sanoi Tomille ja sipaisi hiuksensa ponnarilla kiinni. "Huomenia…" Tom sanoi, nostamatta katsettaan pöydän pinnasta. Joanna istahti Tomia vastapäätä pöytään ja kiinnitti katseensa tiukasti Tomiin. "Miten menee…?" Joanna kysyi. "Ei kai sen paskemmin…" Tom mutisi vastaukseksi ja vilkaisi nopeasti Joannaan. Joanna oli niin kaunis, kun sillä oli hiukset kiinni… Tom ajatteli ja painoi katseensa taas pöytään. "Aattelitko sä mennä tänään kattoo Billiä..?" "Joo… Kai mä meen…" Tom sanoi. Bill ei ollut muuttunut yhtään.. Hän oli ihan samanlainen kuin kuukausi sitten… "Tuunko mä mukaan?" Joanna kysyi. "Ihan miten vaan…" Tom huokaisi. "Mikä sulla on..? Sä oot nykyään niin… Niin… Vetäytyvä ja yksinäinen…!" Joanna huomautti. "No etkö ite ois jos sun veli olis mielisairaalassa, eikä ees kiinnitä suhun mitään huomiota?! Etsä tajuu kuinka helvetillistä on olla vaan toimeettomana ja kattoo vierestä ku Bill kituu tietämättään ja hokee vaan yhtä lausetta?! Etsä tajuu kuin yksin mä oon tän kanssa?!" Tom huudahti, katsoi tulisena Joannaa kunnes purskahti itkuun ja vajosi lattialle. Joanna katsoi toivottomana Tomiin. Oisit pitäny turpas kii! Joanna tuhahti itselleen mielessään. "Hei.. Et sä oo yksin…" Joanna sanoi ja kyykistyi Tomin viereen. Tom katsahti kyyneleisin silmin Joannaa. "Sulla on mut…" Joanna sanoi hiljaa ja lähestyi Tomin huulia… Tom vastasi suudelmaan rohkeammin kuin Joanna. He molemmat nousivat ylös ja perääntyivät toisiaan suudellen olohuoneeseen. Tom kaatoi Joannan sohvalle ja alkoi riisua vaatteitaan. Yhtäkkiä Joanna kirkaisi hätääntyneenä. "Mitä nyt?!" Tom kysyi pelästyneenä. "Ei, ei, ei, ei…" Joanna peitti kasvonsa käsiin. "A-anteeks… Teinkö mä jotain väärin?" Tom kysyi varovasti. Joanna ei sanonut mitään. "Sori…" Tom sanoi kuitenkin ja puki vaatteet takaisin päälleen. Joanna istui järkyttyneenä lattialla. "Mä meen… Kauppaan…" Tom sanoi, vaikka tiesi etteivät ne edes vielä olleet auki ja tiesi että se kuulosti tyhmältä, mutta ei hän keksinyt muuta sanottavaa.

Michelle avasi silmänsä kuullessaan äänekästä itkua alakerrasta. Hän nousi ylös ja hiipi hiljaa alakertaan, missä hän näki isosiskonsa Joannan. "Joanna! Mikä hätänä…?" Michelle kysyi ja kyykistyi itkevän Joannan viereen. "Mä en kestä… S-se pyörii mun mielessä koko ajan… Mä en…" "Shh, shh… Ei mitään hätää… Kaikki järjestyy…" Michelle otti siskonsa suojelevasti halaukseen. Joanna ei saanut mielestään sitä iltaa… "Mä… En… Eric… Äiti ja isä…" "Älä muistele sitä!" Michelle sanoi. "Mä en… Voi. Eric… Äiti… Isä…" Joanna hoki hiljaa. "Se ei ollut sun syy.." "Olipas! Jos mua ei ois ollu, niin äiti ja isä…" "Se ei ollut sun vika! Ja mitä täällä oikein tapahtu?! Missä Tom on? Se ei ollut huoneessaan.." Michelle kysyi Joannalta. "Tom lähti… Sanoi menevänsä kauppaan…" Joanna nyyhkäisi. "Kauppaan..? Tähän aikaan..? Eihän mikään kauppa oo vielä tähän aikaan auki?!" Michelle huudahti. "Kai se halus vaan pois mun luota…" Joanna huokaisi raskaasti. "Mitä?! Sä ja… Tom…? Ootteko te..?" "Ei! Ei Tom koskaan haluais olla mun kanssa, koska mä…" Joanna aloitti mutta purskahti itkuun. "Nyt… Kerro kaikki!" Michelle kehotti ja istutti Joannan sohvalle.

Mikä Joannalla oli…? Miks Joanna ei voinut olla hänen kanssaan..? Mitä hän oli tehnyt? Tom mietti ja potkaisi maassa olevaa kiveä. Ja hän kun olisi niin halunnut.. "Hei… Oletko sä yksin…?" kuului matala naisääni nurkan takaa. Tom nosti katseensa maasta. Hänen kätensä hapuilivat käsiasetta takkinsa sisätaskusta. He kaikki olivat saaneet aseen itsepuolustusta varten, jos tiukka paikka tulee. Tom astui varovaisesti yhden askeleen eteenpäin ja hän näki tummahiuksisen naisen, joka nojasi tiiliseinää vasten, katulampun värjätessä hänen hiuksiaan. "Mitä sä haluut musta..?" Tom kysyi varovaisesti. "Ihan mitä vaan sä ikinä haluatkaan…" nainen sanoi ja lähestyi Tomia.

"Nyt mä en enää jaksa! Missä se yks rastapää kuppaa?!" "Ootetaan nyt vielä… Kyllä se kohta tulee.." "Mä haluun Billin luo!" Michelle vonkui. "Äh, sä pääset ihan kohta… Kyllä se Tom tulee.." Joanna huokaisi ja katsahti kelloon. Puoli kymmenen… Ja Tom oli ollut poissa jo kuuden aikaan… Vihdoin ja viimein ovikello, Tom astui sisään. "VIHDOINKIN HERRA VIITSII TUODA AHTERIANSA TÄNNEKKIN!!!" Michelle kiljaisi vihaisesti. Tom ei vastannut mitään. "Noh, mitäs kaupasta löytyi?!" Michelle tenttasi, kun Tom istui vaitonaisena keittiön pöydän tuolille. Joanna mulkaisi vihaisesti Michelleä, joka kohautti kulmiaan ja meni menojaan. Tom katseli hiljaa pöydänkantta. Jokin on nyt vinossa… Joanna päätteli. Tom ei ollut sanonut mitään kun tuli, ei ottanut tapansa mukaan kahvia ja oli hiljaa… Se ei ollut Tomin tapaista. "Onko kaikki kunnossa..?" Joanna kysyi. Tom ei nostanut katsettaan. "Ei…" Tom sanoi hauraalla äänellä. "Tom.. Mikä sun on..?" Joanna kysyi hiljaa. "Mä… Mä… Mä tapoin jonkun…" Tom sanoi ja asetti hupun päänsä päälle.

"Mun ei ois pitäny tehdä tätä… Eihän me edes tunneta ja…" "Älä siitä välitä! Mulla oli ainakin hauskaa…" nainen virnisti Tomille. Tom hymähti kerran. Miksi hän teki näin? Hänhän halusi olla Joannan kanssa! Tom ajatteli itsekseen. "Noh… Jatketaanko vai…?" nainen kysyi. "Ei…" Tom mutisi hiljaa. "Mikä on…? Etkö sä haluakkaan?" nainen mutristi suutaan. "Meidän ei ois pitäny…" Tom aloitti ja oli jo lähdössä hotellihuoneesta. "Sä oot ihan samanlainen kuin sun lellitty, avuton ja hullu kaksoisveljes…" nainen tuhahti. "MITÄ?!" Tom kääntyi naiseen päin. Nainen laittoi kätensä suunsa eteen. Mun ei ois pitäny sanoa tota! Nainen ajatteli tuskaisesti. "Kuka sä oot?! Mitä sä tiedät Billistä?!" Tom ravisteli naista. "VASTAA!" Tom raivostui. "Mä… Kun me…" "Kuka sä oot?!" Tom keskeytti naisen sönkötyksen. "Se ei liity tähän mitenkään!" nainen tiuskaisi. "Kyllä liittyy!" "Mä huudan kohta apua!" nainen parkaisi epätoivoisena, kun Tomin kädet alkoivat puristaa yhä kovemmin hänen ranteitaan. "Kuka sä oot..?" Tom yritti pitää äänensä rauhallisena. "Kerron jos päästät irti…" nainen sanoi kylmän viileästi. Tomin ei auttanut muu kuin päästää naisen käsistä irti. "Ala kertoa!" Tom komensi. Nainen naurahti pilkallisesti. "Mitä sä haluut tietää, kultapieni?" nainen hymyili viekkaasti. "Mistä sä tunnet Billin..?!" Kysymys tuntui olevan kaikista asioista se, mihin hän tarvitsi kaikkein vähiten tietoa… "Sanotaanko vaikka näin, että me satuttiin tapaamaan kadulla ja… Mentiin baariin ihan vaan juttelemaan…" nainen aloitti. "Bill ei koskaan lähtis kenenkään ventovieraan matkaan…" Tom huomautti. Nainen kohautti kulmiaan ja jatkoi. "Kuitenkin… Sitten me… Mentiin baarin takahuoneeseen, Billin toiveesta ja…" nainen keskeytti taas, hymyili kerran ja jatkoi. "… Vielä tänäkin päivänä Billin huulilla on yksi nimi, joka saa hänen sydämmensä takomaan lujemmin kuin koskaan…" nainen keskeytti. Tom katsoi silmät pyöreinä naista. Kaikki palat alkoivat loksahtaa kohdalleen. "Jenny…" Tom ei pidätellyt hetkeäkään, vaan otti aseen ja painoi liipaisinta.

-

Noniin... 8)))