Tom huokaisi raskaasti ja laski kahvimukinsa pöydälle. Oliko hänellä edes toivoa parantumisesta..? "HIVin hoito on erittäin mutkikas ja pitkä prosessi.. Tarvitsette kärsivllisyyttä ja aikaa, nimittäin sitä tämä vaatii." Lääkäri oli sanonut Tomille. Lääkäri oli antanut Tomille lääkkeitä, joista kaikkia oli otettava kaksi kertaa päivässä. Lääkäri oli myös kehottanut Tomia jatkamaan jokapäiväisiä, arkisia asioitaan. Syytä huoleen ei kuulemma ollut. Tom tuhahti hiljaa ja nousi huijovasti ylös. "Vai ei oo syytä huoleen.. Helvetti, mä kuolen!" Tom murahti hiljaa ja paineli makuuhuoneeseensa. Joanna ei ollut vastannut puhelimeen, vaikka Tom oli soittanut miljoona kertaa.. Hän ei ollut antanut Tomille edes yhtä minuuttia selittää.. Miksei Joanna voinut olla hänen rinnallaan nyt? Miksi Tom oli kertonut? Miksi Tom oli pettänyt?! Kaupassa oli käytävä... Muuten hän kuolisi nälkään.. "Parempi kai sekin olisi kuin kuolla AIDSiin..." Tom huokaisi ja alkoi vetää housuja boksereidensa päälle. Vittu tätä elämää.. Mä kuolisin mieluusti vaikka heti! Mitä mulla muka enää on jäljellä?! Ei yhtikäs mitään! Bill on menettänyt muistin, eikä muista hänestä mitään! Tyttöystävä jätti, äiti ja kaverit ovat Saksassa... Tom ajatteli masentuneesti ja vetäisi suuren hupparin päällensä. Hän sieppasi avaimet ja kännykän mukaansa pöydältä ja sulki oven.

"Hei, sisko! Mä tulin!" Michelle ilmoitti hymyillen ja laski ostoskassit pöydälle. "Moi..." Joanna vastasi tylsistyneenä ja keskittyi uudestaan juomaan kaljaansa. "Taasko sä juot?! Oikeesti, nyt lopetat!" Michelle huusi ja otti pullon Joannan kädestä. "Älä viitti!" Joanna mulkaisi Michelleä. "Ja sun piti vahtia Lucasia..?! Sillä välin sä aloitkin JUOMAAN!" Michelle pihisi kiukusta. "Mitä väliä... Ei se oo ees itkeny..." "Sempä takia! Jos sille on sattunut jotain?! Sillä välin ku sä oot ryypänny?" Michelle tiuskaisi ja paineli makuuhuoneeseen. Joanna tuhahti ja meni keittiöön. Pakko saada lisää viinaa, pakko unohtaa Tom... Joanna ajatteli tuskaisena ja kaiveli kaappeja. Hitto.. Kaikki viina on loppu! Joanna huokaisi raskaasti ja keräsi itsensä. Miten tähän tilanteeseen oli päädytty? Miksi, miksi, miksi?! Miksi Tomin oli pitänyt pettää häntä? Eikö hän ollut tarpeeksi hyvä..? Miksi hän ei pystynyt antamaan Tomille anteeksi? Miksei hän pystynyt vain yksinkertaisesti unohtamaan?! Joka aamu kun Joanna heräsi, hän muisti Tomin... Tomin kauniit ja ymmärtäväiset silmät... Tomin vahvat kädet... Tomin nauravan ja aina yhtä iloisen suun... Tomin huulet jotka sinetöivät Tomin joka ikistä rakkauden tunnustusta Joannaa kohtaan... Joka ilta, ennen kuin Joanna nukahti, hän ajatteli Tomia ja heidän ensi tapaamistaan... Kuinka Tom oli ollut ujo ja vaivaantunut... Heti kun he näkivät toisensa. Joanna huomasi että hänen poskellaan vieri kyynel. Taas se nähtiin.. Hän ei voinut unohtaa Tomia... "Helvetti..." Joanna mutisi ja pyyhki nopeasti kyyneleen pois. "Michelle! Missä meidän kaikki viinat on?" Joanna huusi, toivoen että tavoittaisi Michellen. Samassa Michelle ilmestyi ovelle, jokeltava Lucas sylissään. "Sä oot kuule juonu kaikki viinat tästä talosta... Enkä mä lähde hakemaan, saat mennä ihan ite... Mutta mieti..." "Mieti mitä teet ittelles ja mäkä mäkä mäkä! Ihan vitun sama! Mä lähen nyt jonnekki mistä saa viinaa..! Ihan samperin sama missä se on!" Joanna puuskahti ja lähti horjuvin askelin eteiseen. "Sä oot jo ihan kännissä! Et sä tartte enää viinaa!" Michelle varoitteli. "Ja varmana tartten!" Joanna kiljahti ja paiskasi oven kiinni takanaan.

"Minusta tuntuu että voimme päästää hänet muiden potilaiden luo.." hoitaja sanoi. "Ei... Se on vielä liian aikaista.." tohtori sanoi. "Mutta hänhän.." "Hän saattaa käyttäytyä normaalin oloisesti ajoittain. Tarvitsemme vielä enemmän tutkimuksia..." tohtori sanoi. Hoitaja astui lähemmäs tohtoria. "Hän on veljeni!" hoitaja nyyhkäisi. "Helen-kultaseni.. En halua että hän satuttaa sinua itsetuhoisuudellaan..." tohtori sanoi ja suuteli Heleniä. "Paskat! Toiki on pussannu varmaan jokasta hoitajaa ja lääkäriä!" Michelle murahti ja vaihtoi kanavaa. Samalla hetkellä Lucas alkoi itkeä. Michelle huokaisi kerran, laittoi kaakaokupin pöydälle ja riensi makuuhuoneeseen. "Shh, shh... Kulta-pieni..." Michelle hyssytteli ja otti Lucasin häkkisängyn pohjalta. Voi kuinka sä muistutatkin Billiä.. Michelle ajatteli ja tuuditteli poikaansa sylissään. Missä Joanna on...? Se on viipynyt jo yli puolitoista tuntia.. "Toivottavasti sun täti tulee kohta takaisin.." Michelle sanoi ja katsoi Lucasia ruskeisiin silmiin. Kyllä se kohta tulee.. Michelle rauhoitteli itseään.

"Se tekee 20 euroa ja 85 senttiä.." kassalla rahastava mies sanoi. Tom ojensi miehelle 50 euroa, koska ei jaksanut kaivaa pienempää rahaa. Hän sai vaihtorahansa, kiitti ja pakkasi ostoksensa. Hän nappasi ostoskassin käteensa ja lähti kävelemään kohti ovea. Ovet aukenivat ja Tom hengitti raikasta talvi-ilmaa. Mitäköhän Joanna teki tällä hetkellä..? Varmaan he katsoivat Michellen ja Lucasin kanssa televisiota... Tosiaan, Tomin pitäisi käydä moikkaamassa Michelleä ja Lucasia. Olihan Tom sentään Lucasin kummisetä! Joanna tuskin haluaisi nähdä häntä, joten heidän pitäisi varmaan tavata joskus kun Joanna ei olisi... "VARO VÄHÄN!" Tom havahtui naisen kiukkuiseen ääneen ja kuuli pullon rikkoutuvan jäistä asfalttia vasten. "Anteeks, mä en huomannu..." "Et varmaan juu! Kato nyt mitä sä teit, samperin munapää!" Tom heristi korviaan ja kääntyi katsomaan naisen kasvoja. Ei! Voisiko se olla...? "Joanna?" Tom kysyi varovasti ja yritti katsoa naisen kasvoja. Nainen käänsi kasvonsa pois. "M-Mä en edes tunne ketään Joannaa..." Joanna yritti sanoa. "Joanna! Mikset sä oo vastannu puhelimeen?" Tom kysyi ja käänsi Joannan ympäri. "No mitäs luulisit?! Mulla on parempaakin tekemistä ku kuunnella sun selityksiä!" Joanna sanoi murhaavasti. Tom laski katseensa rikkinäiseen pulloon. "Kuten juominen, vai..?" hän kysyi. Joanna laski nolona katseensa alas. "Käytkö sä ees töissä?" Tom kysyi Joannalta. Joanna nosti katseensa ja katsoi Tomia vihaisesti. "Mitä se sulle ees kuuluu?! Mä en oo sulle tilivelvollinen mistään..!" Joanna murahti ja oli jo lähtemässä matkoihinsa, mutta Tom esti häntä. "Ootko sä tosiaan vajonnu niin alas, ettet vastaa puhelimeen, juot ja elät pikkusiskos siivellä jolla on pieni vauva?! Susta ei oo kuulunut mitään moneen kuukauteen ja sä oot muuttunut! Mihin katos se lempeä ja iloinen nainen, johon mä rakastuin..? Mihin katos se Joanna, jonka mä tunsin ja jota mä rakastin? Ja missä sä oot ollu..?" Tom kysyi. Joanna katsoi Tomia syvälle silmiin. "Missä sä ite oot ollu sillon ku mä oon tarvinnu sua?! Pitikö sun kusipään mennä pettämään mua?! Oisit kuule miettiny aikasemmin!" Joanna lähti kyynel silmäkulmassa kimmeltäen pois, hiljaa huojuen. "Joanna, mä haluan kertoa sulle jotain..." "Mä en halua kuulla enää sanaakaan sun valheilta!" Joanna puuskahti Tomille ja ei suostunut enää katsomaan taakse. Oli aika kääntää kokonaan uusi sivu..

~~~~~

Kiitos ihanista kommenteista.. <3 Lämmitti sydäntä.. :") Jatkanko...? =D