”Bill...” Michelle kurkisti varovasti Billin makuuhuoneeseen, jossa nökötti vain sänky kalpeine lakanoineen. Tämä ei ole oikein! Michelle oli ajatellut usein. ”Bii-iill.. Ootko sä täällä..?” Michelle huhuili. Samassa hän säpsähti kun huomasi mustan möykyn lattialla. ”Bill...?” Michelle kosketti varovasti Billin olkapäätä. ”Jenny...” Bill kuiskasi hiljaa ja kääntyi katsomaan Michelleä. ”Ei... Ei Jenny... Vaan Michelle..” Michelle sanoi. Hän muisti kuinka oli itkenyt ja koettanut painottaa Billille, että hän oli Michelle. Tuloksetta. Bill katsoi ruskeilla silmillään Michelleä. Michelle istahti Billin viereen lattialle. ”Tom kävi täällä tänään... Se on käyttäytynyt kummallisesti koko viikon.. Se on ihan poissa tästä maailmasta. Se ei kuule, jos sille puhuu. Jos korottaa ääntään, niin se säpsähtää ja hätääntyy. Luultavasti se on vaan tosi huolissaan susta...” Michelle tarinoi, vaikka arveli ettei Bill kuuntelisi. Michelle tyytyi vain kuvittelemaan, että Bill kuunteli vaikka todellisuudessa Bill vain katseli häntä lumoutuneena. ”Tom ja Joanna seurustelee... Kysyin niiltä eilen... Aika omituista ajatella että mun isosisko on sun kaksoisveljen kanssa...” Michelle mietti. Hän huomasi että Bill oli tullut lähemmäs. Michelle hymyili Billille, joka Michellen hämmästykseksi hymyili iloisesti takaisin. Bill tuntui näkevän hänen päähänsä... Tuntui kuin hän näkisi kaikki hänen ajatuksensa, surunsa ja ilonsa... Salaisuutensa.. Salaisuuden, joka oli osa Billiä ja jota Michelle ei itsekkään tiennyt... Vielä.


Taas... Tom otti seinästä tukea ja nojautui sitä vasten. Viime aikoina häntä oli pyörryttänyt hyvin usein. Hänen päätään särki melkein koko ajan, eikä buranakaan auttanut. Lääkäriin hän ei halunnut mennä, eikä varsinkaan huolestuttaa Joannaa, jonka kanssa meni kerrankin hyvin. ”Kyllä tämä tästä..” Tom vakuutti itselleen ja jatkoi horjahdellen matkaansa yläkertaan. Juuri silloin Joanna tuli takaisin kaupasta. ”Hei, toin sullekkin kokiksen!” Joanna ilmoitti mennessään keittiöön. ”Kiva... Laita se jääkaappiin!” Tom sanoi ja avasi huoneensa oven. Tomia väsytti niin paljon, että hän olisi voinut nukkua koko ikänsä. Tom kävi pitkäkseen sängylle ja sulki silmänsä. Tomista tuntui orvolta, kun hän ei voinut puhua Billin kanssa... Bill ei koskaan vastannut. Istui vain hiljaa ja tuijotti seinää. Gustav ja Georg olivat perheidensä luona Saksassa, he soittelivat pari kertaa viikossa ja kävivät kaksi kertaa kuukaudessa. Georg oli löytänyt tyttöystävän, jonka kanssa oli mennyt kihloihin. Tom olisi halunnut olla Billin kanssa iloitsemassa Georgin puolesta, mutta Billin hoito esti sen. Simone-äiti oli käynyt aina kerran kuukaudessa katsomassa Billiä ja Tomia. Simone olisi muuten muuttanut Ranskaan Tomin ja Billin perässä, mutta työ esti sen. Ja koko hoitohan oli vain osa-aikaista, ei lopullista Niin Tom halusi sen ajatella. Ei koskaan lopullista... Jennyn kuolemasta oli jo viikko, televisio oli uutisoinut siitä aika lailla. Poliisi oli todennut, että Jenny oli tehnyt itsemurhan, vaikka aseeseen oli varmasti jäänyt Tomin sormenjäljet... Eihän se ollut mahdollista, että aseessa ei ollut sormenjälkiä! Tomin täytyi vain odottaa hetkeä, jolloin poliisi tulisi suuren partion kanssa heidän ovelleen...


Michelle tuli kotiin iltamyöhään. Kaikki ovat varmasti nukkumassa.. Michelle ajatteli ja ripusti takkinsa naulakkoon. ”Missä sä oot ollu koko illan?!” Joanna oli hiippaillut eteiseen. Michelle kauhistui Joannan näkemisestä. ”Ööh.. Mä... Mulla meni pi-pitkään kukkakaupalla...” Michelle takelteli. ”Älä viitti! Sulla on vapaapäivä tänään!” Joanna huomautti tylysti. Michelle painoi katseensa alistuneesti lattiaan. ”Olitko sä taas Billin luona?! Näin myöhään?!! Michelle, mä oon sanonu sull ettet sä saa mennä Billin luo yksin, jos...” ”Mutta Bill... Bill..” Michelle aloitti. ”Bill, Bill ja Bill... Bill on sairas ja voi olla vaarallinen!” Joanna huomautti. ”Bill hymyili mulle! Ja me..” Michelle huudahti. ”Mitä?! Ette kai te...” Joanna laittoi kätensä suunsa eteen. Michelle nyrpisti nenäänsä. ”Me ollaan aikusia molemmat ja...” ”Etkö sä tajua että tollanen toiminta vaan hidastaa Billin paranemista?!” Joanna huusi ja sai Michellen hiljaiseksi. ”Mutta Bill hymyili mulle!” Michelle puolustautui. Joanna hiljeni hetkeksi kunnes huokaisi raskaasti. ”Michelle... Yksi hymy ei taroita että Bill olisi parantumassa... Ja vielä jos sä ja Bill... Tuskin hän edes..” ”Miks sä aina masennat mua?! Just ku mulla on toivoa Billin parantumisesta, sä murskaat sen! Tai... Mulla ja Tomilla.. Sä tuskin ees haluaisit että Bill parantui että voisit olla Tomin kanssa koko ajan!” Michelle huusi. ”Toi ei oo totta! Mä toivon todella että Bill parantuis pian!” Joanna sanoi. ”Hmp... Niin varmaan.. Missä muuten Tom on?” Michelle kysyi. ”Se on mennyt nukkumaan.. Raskas päivä varmaan...” Joanna sanoi. ”Niin... Tom varmaan etsii sitä Jennyä edelleen...” Michelle mietti. Joannan sydän jätti yhden lyönnin väliin. ”Mikä sulle tuli? Sähän kalpenit hetkessä!” Michelle huolestui. ”Ööh... Ei mulla oo... Mikään.. Väsyttää vain. ” Joanna kuittasi. ”Aijaa... Okei... Mee sä vain nukkumaan, mä..” Michelle aloitti kunnes vaikeni äkisti ja lähti juoksemaan vessaan. ”Michelle?!” Joanna huudahti siskonsa perään. Michelle paiskasi oven kiinni takanaan. ”Michelle? Onko kaikki okei?” Joanna kysyi ja koputti oveen. Hän kuuli kuinka Michelle oksensi. ”Michelle... Vastaa!” Joanna vaati ja koputti oveen yhä kovempaa. ”Ka-kaikki on ihan okei..” Michelle vastasi heikosti. ”Okei?! Sähän oksensit?!” Joanna äimisteli. ”No kai mä oon saanu jonku tartunnan jostain...” Michelle sanoi. ”Pärjäätkö sä?” Joanna kysyi. ”Joo... Mee vaan nukkuu...” Michelle kuiskasi heikosti. ”Okei.. Hyvää yötä.” ”Öitä..” Michelle sanoi ja istahti vessanpöntön päälle. Kai tää on vaan vatsatautia tai jotain vastaavaa... Michelle pohti. ”Tää menee ohi..” Michelle rohkaisi itseään. Vaikka hänellä oli paha aavistus tulevasta, hän rohkaisi mielensä ja kävi rauhallisin mielin nukkumaan.

---------

Spookyyyy!!! 8"DD Käsi ylös, kuinka moni lukee...?? :P