Puolitoista vuotta oli kulunut siitä, kun ihmeitä oli tapahtunut. Eräs tyttö oli menettämässä toivonsa, mutta sitten eräs poika, jota tyttö luuli enkeliksi, auttoi häntä jaksamaan ja antoi hänelle toivoa paremmasta huomisesta. Tyttö ei ollut koskaan nähnyt pojan kasvoja, vain kuullut hänen äänensä. Tyttö ja poika rakastuivat. Pian tytön toive näön palautumisesta kantoi hedelmää, ja tyttö pääsi leikkaukseen. Leikkauksen jälkeen kului viikkoja, ennen kuin tyttö sai näkönsä takaisin. Se tapahtui eräs kaunis aamu, kun tyttö ja poika makasivat vierekkäin.. Tyttö avasi silmänsä ja näki pojan kasvot. Se oli hänen elämänsä onnellisin päivä.

Pian tyttö ja poika saivat lapsen, tytön nimeltä Rosa. Rosalla oli vaaleanruskeat hiukset, niin kuin pojalla pienenä. Rosan syntymän jälkeen tyttö ja poika menivät naimisiin ja muuttivat ahtaasta vuokrakämpästä isompaan omakotitaloon. Poika keikkaili suurimman osan vuodesta bändinsä kanssa, mutta heidän rakkautensa säilyi... Kunnes....

~~~

Eräänä valkeana aamuna satoi lunta. Bill ja Cathy pukivat Rosaa toppahaalariin. Talvi oli ollut Saksassa tavallista kylmempi ja lumisempi. Lunta oli tuiskuttanut koko viimeyön heidän ovensa eteen, niin että Bill ei ollut saada sitä auki. Hän oli harjannut lumet pois portailta ja kolannut polun kadulle. Bemari oli onneksi suojassa autotallissa, Bill ei pystynyt edes kuvittelemaan minkälainen kasa lunta auton päällä olisi ollut. Rosa jokelsi ja nauroi kun Bill nosti hänet ylös.

- "Voi.. Tiesikkö sä että isi rakastaa sua ihan hirveesti just ton takia!" Bill hymyili ja antoi tyttärelleen suukon.

- "Bill! Älä ala söpistelemään!" Cathy naurahti. Söpistelemisellä Cathy tarkoitti Rosan suloisen jokelluksen hehkuttamista.

- "Ahaa, sä oot mustis!" Bill hörisi ja lähestyi Cathya kerjäten pusua.

- "Ääh, lopeta!" Cathy nauroi ja näytti Billille kieltä.

- "En, anna pusu!" Bill vaati ja mutristi suunsa pusuvalmiuteen. Cathy naurahti hyväntuulisena ja asetti kätensä Billin hartioille. Billin hengitys haisi tupakalta, mutta Cathy ei antanut sen häiritä. Hän vain halusi suudella Billiä, tästä hetkestä ikuisuteen. Rosa äännähti malttamattomasti Billin sylissä. Bill irrottautui suudelmasta.

- "Jahas.. Mini-minä haluais jo ulos.." Bill hymyili ja laittoi vapaalla kädellä mustan pipon paremmin päähänsä. Rosa näpersi hänen villaista kaulahuiviaan. Äiti oli tehnyt sen Billille viime jouluna.

- "Mikä mini-minä?" Cathy nauroi.

- "Mini-minä! Rosa on niin samanlainen kuin mä! Kato nyt sitä... Samanlaiset silmät kuin mulla... Hiukset..-" Bill hipaisi kiharan Rosan poskelta lakin alle piiloon. - "... No, ei ne enää niin samanlaiset oo! Mutta sitten.. Hmm..." Bill oli hetken hiljaa ja tarkasteli Rosaa joka puolelta, Cathyn katsoessa huvittuneena. Sitten hän aukaisi suunsa.

- "Selvästi sun korvat ja jättimäinen nenä!" Bill totesi tyynesti, aukaisi ulko-oven ja laski Rosan lastenrattaisiin. Cathyn hymy valahti ja hän katsoi Billiin kiukkuisesti.

- "Mulla ei ole jättimäistä nenää!" hän mulkaisi Billiä ja mutristi suutaan.

- "Hehe... Kyllä sulla on ainakin isompi kuin Geor-... Auts!" Bill ulvaisi ja tunsi miten kylmä lumi valui hänen niskaansa. Bill katsahti Cathya, joka tähtäsi toisella lumipallolla Billiä.

- "Minä sulle isot nenät näytän!" hän huudahti ja heitti lumipallon. Bill ehti väistää tarkan heiton nipin napin. Väistäessään hän tömähti lumihankeen. Cathy käytti tilaisuutta hyväkseen ja lösähti Billin päälle.

- "Auts.. Huoh... Herranen aika, eikö ne raskauskilot lähde koskaan?!" Bill väänsi naamansa irvistykseen.

- "Hah, eilenhän sä kannoit mut sänkyyn kun mä olin kuulemma nukahtanut sun syliin! Ethän sä edes valittanut?" Cathy puolustautui. Billin kasvoille nousi virnistys ja hän paini itsensä Cathyn päälle.

- "Multa menikin jaloista tunto!" hän hörötti, kuin parhaallekin vitsille. He olisivat painineet varmaan koko päivän, jollei Rosa olisi alkanut itkemään.

- "No niin! Sen siitä saa, kun alkaa kiusaamaan!" Cathy sanoi huvittuneena Billin päällä ja tunki vielä lunta hänen naamaansa.

- "Hei!" Bill ähkäisi pyyhkiessään lunta pois naamaltaan. Cathy nousi ensimmäisenä ja meni Rosan luo. Hän nosti Rosan syliinsä ja hyssytteli tätä, Billin kompuroidessa epätoivoisesti ylös. Samassa Billin kännykkä soi.

- "Hei, Tom!" Bill vastasi iloisena ja pyyhki vielä lunta pois olkapäiltään.

-"Hei! Mitenkäs teidän arkeen sinne syrjäiseen Leipzigiin..?" Tom kysyi.

- "Haha, no ihan hyvin... Oon menossa puistoon mun tyttöjen kanssa." Bill sanoi ja hänen kasvoilleen piirtyi hymy. " - Mitäs sinne suureen ja mahtavaan Berliiniin..?"

- "Noh... Tässähän tämä.. Georg oli saanut pokattua jonkun naisen eilen baarista ja se on nyt meillä tossa sohvalla nukkumassa puolialastomana, mukaanlukien Hagen itse.. Gustav on alkanut seurustelemaan jonkun ihme hippi-jooga-eläinaktivistin kanssa.." Tom luetteli. Bill ei voinut olla nauramatta. - "Hippi-jooga-eläinaktivisti..?" hän hörisi.

- "Nimenomaan! Se alkoi luettemaan mulle jostain joogan vaikutuksesta matemaattiseen ajatteluun ja se näytti mulle sen tatuointia.. Siinä oli minkin kuva ja alhaalla teksti 'Turkis on murhaa!'. Yh, et halua tietää missä se tatuointi oli! Ja olisitpa nähnyt ne se sen vaatteet.. Herran jestas, se on kaivanut ne varmaan jostain Beatlesien katakombista!" Tom kuulosti väsyneeltä.

- "Hehehe... Voi veli-parkaa.. Joutuu kärsimään... Noh, kaipa sunkin täytyy nyt etsiä tyttöystävä, kun kerta Gustavillakin on!" Bill hymyili.

- "Joo, ei kiitos.. Parisuhde ei oo mun juttu..." Tom huokaisi. He puhuivat vielä vähänaikaa uudesta levystä, jota he alkaisivat työstämään syksyksi ja äidin terveisistä Billille ja Cathylle.

- "Bill! Tuu jo!" Cathy marisi ja heijasi rattaita edes takaisin.

- "Okei.. Kuule, Tom.. Mun pitää lopettaa, me lähdetään sinne puistoon, vielä kun se on tyhjä ja rauhallinen." Bill sanoi ja katsahti isällisesti Cathyyn.

- "Okei.. Niin, vielä siitä että eikös Rosan syntymäpäivä oo kohta..?" Tom kysyi. Billin ei kauaa tarvinnut miettiä.

- "Joo, 3. helmikuuta!" Bill sanoi maireasti. Miten hän voisi unohtaa ihanan tyttärensä syntymäpäivän..?

- "Aijaaa.. Ei se ollutkaan 5. helmikuuta.. No mä kelasin, että tulisin silloin käymään..? Kummisetä kun olen.." Tom mutisi. Bill hymyili ja sanoi että se sopii, hyvästeli Tomin ja laittoi puhelimen pois päältä. Sitten hän tunki sen nahkatakkinsa taskuun. Soittakoot myöhemmin, olkoot se kuka tahansa! Mä omistan tän päivän vain Cathylle ja Rosalle!

- "Mennäänkö jo..?" Cathy polki jalkaansa kärsimättömästi. Billin kasvoille hiipi hymy.

- "Joo, mennään.." hän sanoi ja otti Cathya kädestä, lykäten toisella kädellä lastenvaunuja.

~~~

He saapuivat puistoon. - "Mä käyn tuolla kioskilla ostamassa meille karkkia.." Bill ilmoitti Cathylle.

- "Okei.." Cathy hymyili ja jäi istumaan vihreälle puistonpenkille, jonka takana oli suuri vaahtera. Bill hymyili, antoi Cathylle suukon ja meni hypähdellen kioskille.

~~~

- "Hei! Mitä saisi olla..?" miesmyyjä kysyi.

- "Nallekarkkeja, kaksi pussia." Bill sanoi ja osoitti karkkihyllyä. Cathy rakasti niitä. Myyjä nosti pussit hyllyltä ja laittoi ne Billin eteen. - "Muuta...?" hän kysyi ja katsoi Billiä kulmiensa alta.

- "Hetkinen... Kaksi kaakaota, kiitos.." Bill sanoi ja nyökkäsi kahviautomaattiin päin.

- "Selvä.. Keskikokoinen vai suuri..?" myyjä kysyi.

- "Keskikokoinen.." Bill sanoi hymyssä suin. Kaakao varmasti lämmittäisi kirpeän pakkaskävelyn jälkeen.

- "Se tekee viisi euroa" myyjä sanoi ja ojensi kätensä. Bill asetti viiden euron setelin myyjän käteen.

- "Kiitos.." Bill kiitteli, laittoi karkkipussit takkinsa taskuun ja otti lämpöiset pahvimukit käteensä. Samassa hän kuuli jarrujen kitisevän äänen ja kiljaisun.

~~~

Missä oletkaan, en lakkaa etsimästä
Mitä tahansa se vaatii, minun on saatava tietää

~~~

- "CATHY!" Bill huudahti ja heitti kaakaomukit kädestään. Cathy makasi verisenä ja elottomana jäisessä maassa. Lumeen oli painautunut vahvat renkaanjäljet, jotka olivat koukanneet tieltä puistopolulle. Penkki oli kaatunut siinä hätäkässä.

- "Cathy! Mi-mitä..." Bill aloitti ja laittoi kätensä Cathyn pään tueksi. Mutta... Missä..? - "Ei! Ei voi olla... Rosa.. Rosa!!" Bill huusi, kun näki kaatuneet lastenvaunut. Hän konttasi nopeasti punaisten lastenvaunujen luo. Rosaa ei näkynyt missään. Ei edes pientä hiuskiharaa.

- "ROSA! ROSAAAA!!" Bill huusi epätoivoisena.

- "Mitä kummaa täällä oikein tapahtuu?!" myyjä tuli juosten valkoinen essu päällään.

- "S-soita a-a-ambulanssi.." Bill sanoi ja palasi Cathyn luo. Hän yritti herättää tätä itku kurkussa. Cathy... Cathy.. Ole kiltti ja herää, meidän pikkuinen lapsi on kadoksissa.. Bill muodosti rukouksen huulilleen ja nosti katseensa pilviseen ja lumiseen taivaaseen.

- "Auta mua nyt.." Bill kuiskasi ja pian hän kuuli ambulanssin sireenin kimeän äänen.

~~~~~

Eli jatko-osa Sterben Für Dichiin.. ^________^

Sourin pyynnöstä.. ;>

Lukeekos tätä kukaan..??????